Mikko Savelius

Kaikki blogit puheenaiheesta Runot

Kitupiikit

Antakee miulle rahhoo
en tee teille pahhoo,
kasvattaisin vain ommoo mahhoo.

Ystävät hyvät
poimivat itselleen parhaat jyvät.

Pankit tallettavat sinun rahasi,
anna ne suosiolla minulle,
silloinkaan et niitä koskaan enää näe.

Jos menet kirkkoon,
on sielläkin kolehtihaavi ensimmäisenä vastassa, 
kun menet kapakkaan,
nyysii ovimies sinut jo etukäteen.

Mitään ei jätetä varmistamatta,
Sinun rahoistasi halutaan yhdessä
pitää huolta,
Sinun ei tarvitse niistä huolta enää koskaan kantaa.

Tanssimme takaapäin

Tanssin nurmikolla vaimon kanssa,
kohtasin hänen auransa läpi henkisyyden.
Vaimo katseli ihmeissään mitä minä tuijotan,
hymyilin vain ja katselin hänen sisintään.
Jalka nousi kuin nuorena,
kengittä tanssi toi hilpeyttä.

Oltiin kuin alasti,
Henkisesti alastomina,
kuin vastasyntyneet pääskyn pojat.
Hänen ihonsa sai valon hehkumaan,
tunsin suurta rakkautta,
vetoa häneen.

Rakkaani lohtua vailla

Sanoin - rakastan sinua
kerroin itselleni sen olevan kohtaloni 
tiedän, että se oli väärin
elämän on oltava rehellistä.

Nyt haluaisin nuo sanat takaisin,
rakastan sinua oikeasti
tiedän että se on totta
elämä on rehellistä.

Olihan meillä onni,
onni tavata ja elää yhdessä
tunnen kiitollisuutta sinusta
sen voi todeta rehellisesti.

Yksinkertainen on kaunista,
sinä sen joskus sanoit
muistan nuo sanat mielessäni
silloinkin kun olet poissa.

Runoja korville - kolme valintaa

 

 

Kuten moni muukin Varsinais-Suomen lapsi, olen piipittänyt runoja lavalla kukka tai ruisleipä kädessäni 70-80-luvuilla. Esittäminen ja lausunta tuli tehdä tietyn klassisen kaavan mukaan ja niin, että aikuisten silmäkulmat hieman vettyvät - mielellään luontevalla runonesityspaikalla, urkuharmoonin vierellä.

Runoja harjoiteltiin välituntisin luokassa, ja auta armias, jos meni jollottamaan lumiVALkeat, kun piti lausua LUmivalkeat tai jos oli mennyt syömään rekvisiitaksi tarkoitetun näkkärin.

Viimeinen käpyselkätikka kuoli saatuaan iskun ilmapallosta

Pieni poika, pomppupallo,
kirkas nauru, kova kallo.

Vauhdikas hevosvaljakko, pallon perässä,
"tieltä pois, maljakko!"

Keväinen, kivinen pihamaa,
pomppupallo tielle sinkoaa - laavaa.

Perässä sen juosten
silmät kiinni liimautuen
seassa autojen, luottaen.

Palloon puhallettu taika,
kun kohoaa, hidastuu aika
joka kyljessään huutaa

"En pysty muuttamaan suuntaa!"
...ja naru sen perässä, turhaan

"Halloo, halloo .. pallo, pallooo!"

Runo Älytykistä!

 

Jokunen aika sitten Markkinamiehet keksivät liittää etuliitteen Äly- kaikkeen missä on mikroprosessori - ja kauppa senkun käy. Tilanne on vähän sama kuin liikaa syövät ihmiset alkoivat aikanaan ostaa Kevyt- tuotteita.

 

Viime keväänä meidän kouluun ilmestyi Älytykki.

 

Siitä se runosuoli sitten ratkesi...

 

        Älytykki

 

Viikatemies ja kohtalon sormi

Otanpa selkoa,
kärsinkö kuoleman pelkoa?
Tuleeko musta mies ja tappaa,
viikatteen terällä sinut pois nappaa.

Viiltää viikate turhaan,
tuohan on jo viittaus murhaan.
Aukeaako siinä kohtalon ovi,
sinua kun odottaa routaisen maan kylmä povi.

Hui ja iiiiih pelottaa aina muutos,
kuolemahan on vain elämän puutos.
Kuolema on ystävä joka auttaa pois,
miksi, et ystävälle jo kättäsi antaa vois?

Viikatemies ja kohtalon sormi

Otanpa selkoa,
kärsinkö kuoleman pelkoa?
Tuleeko musta mies ja tappaa,
viikatteen terällä sinut pois nappaa.

Viiltää viikate turhaan,
tuohan on jo viittaus murhaan.
Aukeaako siinä kohtalon ovi,
sinua kun odottaa routaisen maan kylmä povi.

Hui ja iiiiih pelottaa aina muutos,
kuolemahan on vain elämän puutos.
Kuolema on ystävä joka auttaa pois,
miksi, et ystävälle jo kättäsi antaa vois?

Tunneälysi, eli tunnetko älysi?

Tunneälykäs,

tunne älysi korko

opettele älysi nystyrä nystyrältä.

Tunne taidot taidottoman,

opettele myös taidot taidokkaan.

 

Tunne empatiaa harkiten,

opettele empatiaa epäilemättä,

tunne vuorovaikutus munaskuissa asti,

opi vuorovaikuttajaksi,

kun antaa niin myös saa.

 

Tunne yhteistyö talkoina,

tee silti yhteistyötä ansiokkaasti.

Tunneälykästä on keskustella,

ilmaista tunteensa taiten, - puhumalla,

näin opit elämää nopeammin.

 

Tunneajattelu on tukesi aina,

Ystävät hyvät, - kaikki helvetissä

Yksin ei ole hyvä missään, ei edes taivaassa.

 

Tulisesti kohti tulta,
katse varsin vaatimaton,
löysi tuttuja tulesta,
liekit leukoja lipovat,
tuskat turpeat kamalat,
kavereiden kasvoilla kajosi.

Uni uljaaksi ulottui,
näky kauhea kammoksutti,
tuijottelen tuttujani,
tulelta armoa anelen,
vapauta veljeni valosta,
kiirastulen kirkkaudesta.

Vaan ei auta armohuudot,
kipu korvissa koveni,
käry kirveli kitalaessa,
rasvan ritinä rintasessa,
kokon koloissa kylpiessä,
ystävien ympärillä.

Julkaise syötteitä